120 päivää

Tänään on tasan kuukausi siihen ko jätän Perthin taakse ja lähen pari viikkoa kestävälle kotimatkalle. Oon ollu tällä reissulla nyt 120 päivää ja 48 jäljellä.
Tuntuu tosi oudolta, että 120 päivässä on ehtiny löytää ihan kokonaan uuden kaveriporukan. Viime viikolla juteltiin skypessä mun pitkäaikasimman kaverin kans joka on muuttanu toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se sano hyvin että "en mää ois uskonu että löytäsin enää uusia kavereita, luulin että tuntisin jo ne kaikki". Täällä viimestään oon tajunnu sen kuinka paljon ihmisiä maailmassa on ja on sattumasta tai kohtalosta kiinni ketkä niistä ehtii elämän aikana tavata. Oon tosi onnekas ko löysin heti tänne tultua Sonjan, jonka kanssa synkkas (ainaki mun mielestä? :D) heti tosi hyvin ja on ollu tosi tärkeetä että on ollu joku samassa elämäntilanteessa olevan jolle voi kertoa että mitä kuuluu. Ja jonka kanssa ollaan 37 päivän päästä Sydneyssä!!!! Nyt mulla on muutama läheisempi ystävä ja sitte semmosia joita nään harvemmin, ja oon tosi ilonen että oon tutustunu niihin kaikkiin.
Ennen ko lähin tänne nii monet sano että kannattas olla vuosi, että puolen vuoden jälkeen kaikki jää ihan kesken. Oon oikeestaan aika samaa mieltä. Nyt oon semmosessa tilanteessa että mulla löytyy aina joku jonka kanssa hengailla jos siltä tuntuu ja näänki kavereita lähes joka päivä. Juteltiin pari viikkoa sitten parin suomitytön kans siitä että millastakohan ois jäähä tänne ihan pysyvästi, hankkia uus viisumi ja ihan oikeesti asettua tänne. Siinä ko juteltiin nii tajuttiin se että ei muut au pairit jää (todennäkösesti, tinder voi tehä ihmeitä..) tänne. Tää on vähän niinku joku partioleiri - vaikka leirillä ois kuinka kivaa ja haluttas jäähä sinne nii ei se jatku samanlaisena. Puoli vuotta riittää paremmin ko hyvin tätä aupaireilua, mutta oishan se ihan mahtavaa lähtä toiseksi puoleksi vuodeksi toiselle rannikolle tekemään jotain ihan muuta. Mutta ei voi saada kaikkea mitä haluaa.
Ihana tulla takas kotiin, ja toivottavasti kaikki tai ees suurinosa ens vuoden suunnitelmista ja reissuista toteutuu. Mutta nyt oon tosi mielelläni täällä, ootan joulua ekaa kertaa kesällä ja aattelin mennä huomenna kesän avajaisiin Cottesloen rannalle.

Hirrveesti terveisiä kaikille rakkaille,
Aino